Submitted by admin on Thu, 02/06/2020 - 12:10

Näkökulmia tietojohtamiseen

Mielestäni suomenkielinen sana ”tieto” on sikäli ongelmallinen, että sanalla voidaan suomentaa englanninkieliset sanat data, knowledge ja jopa information ja ainakin implisiittisesti Niiniluoto antaa ymmärtää, että hän pitää parempana sanan ”knowledge” kääntämistä tietämykseksi.(ks. esim. Niiniluoto 1997, 63.) Hislopin mielestä käsitettä tieto(knowledge) voi tarkastella kahdesta näkökulmasta, joista toinen on objektivistinen ja toinen käytäntöperustainen. Objektivistisen näkökulman mukaan tieto on olemassa riippumatta ihmisistä koodatussa muodossa. Sitä voi olla ja sitä voi omistaa. Se voi esiintyä monissa muodoissa: kaavakuvina, dokumentteina, tilastoina tai muina saman tyyppisinä. Tällä tavalla tarkasteltuna tieto lähentyy englanninkielistä termiä ”data” ja objektivistisella näkökulmalla on yhteys tieteenfilosofian positivismiin.

 

Toinen tapa tarkastella tietoa (knowledge) on käytäntöperustainen näkökulma, jonka mukaan tietoa ei voi käsitellä omana kokonaisuutenaan, eikä sitä näin ollen voi erottaan sen käsittelijästä. Jotkut tämän näkökulman kannattajat korostavat tätä ihmisen ja tiedon välistä yhteyttä nimittämällä tietoa tästä näkökulmasta tarkasteltuna ”tietämiseksi” (knowing). Minusta suomenkielinen sana ”tietämys” kuvaa samaa asiaa. Sana ”tietojohtaminen” yhdistää kaksi käsitettä ja monet tulkinnat tietojohtamisesta problematisoivat vain käsitteen alkua eli sanaa tieto. Sen sijaan käsitteen jälkimmäistä puoliskoa pidetään jotenkin itsestään selvänä ja sen määrittelyä samassa yhteydessä pidetään lähinnä tarpeettomana.

 

Hislop esittelee erilaisia typologioita, jotka ovat eri tavalla luokitelleet tietojohtamisen strategioita. Yksi ensimmäisistä luokitteluista kehitettiin jo 1990-luvun lopulla ja siinä eroteltiin kodifikaatioon perustuva tietostrategia ja personointiin perustuva tietostrategia. Kodifikaatiostrategia on oleellinen organisaatioissa, joiden kilpailuetu perustuu koodatun tiedon käyttöön ja se haluaa kehittää toimintaansa varten tietovarastoja ja tietokantoja, joista tieto on helposti saatavissa koodatussa muodossaan. Sitä vastoin personointiin perustuvassa tietostrategia on oleellinen yrityksille, joiden kilpailuetu pohjautuu tiedon käsittelyyn ja tiedon luomiseen. Personointiin perustuvassa tietostrategiassa oletetaan melkoinen osa tiedosta on niin sanottua hiljaista tai piilevää tietoa, joka on nimenomaan yksittäisen työntekijän ominaisuus eikä sitä voida koodata, joten se keskittyykin kasvokkain tapahtuvaan tiedonjakamiseen.

 

Monimutkaisempi tietojohtamisen luokittelu on M. Earlin(2001) kehittämä taksonomia, jonka mukaan tietojohtamisessa on seitsemän erillistä koulukuntaa, jotka ovat joko teknokraattisia, ekonomistisia tai behavioristisia. Ensimmäinen teknokraattinen luokka on systeemikoulukunta, joka keskittyy tiedon koodaamiseen tietokantoihin, joista tieto on sitten haettavissa. Toinen informaatioteknologiaan pohjautuva koulukunta on kartografinen koulukunta, jossa informaatiojärjestelmiä käytetään luomaan yhteyksiä sellaisten henkilöiden välille, joilla on organisaation toiminnan kannalta relevanttia asiantuntijuutta. Luomalla esimerkiksi asiantuntijatietopankkeja, jotka säilövät sellaisten asiantuntijoiden yhteystietoja joilla on asiantuntemusta jollain tietyllä alueella. Kolmas teknokraattinen luokka on insinöörikoulukunta, jossa informaatioteknologiaa käytetään tehtävä- ja prosessisuuntautuneen tiedon välittämiseen organisaation prosesseista ja käytännöistä koodaamalla tieto tietokantoihin. Ekonomistinen lähestymistapa tietojohtamiseen on vain niin sanotulla kaupallisella koulukunnalla, jonka näkemyksen mukaan tiedonhallinnalla on tarkoitus tehokkaasti kaupallistaa organisaation omistama tieto, jotta organisaatio voisi saavuttaa mitattavia taloudellisia hyötyjä. Tässä koulukunnassa siis tietohallinto on keskittynyt tuottamaan tuotteita ja palveluja, jotka tuottavat lisäarvoa ja sen seurauksena yritetään suojata näitä tiedonhallinnan etuja esimerkiksi patentoimalla tai tavaramerkeillä. Organisatorinen koulukunta on ensimmäinen Earlin behavioristisiin lähestymistapoihin kuuluvista koulukunnista. Siinä on keskeistä, että mahdollistetaan tietoverkkojen luominen sellaisten ihmisten kesken, joilla on jotain yhteisiä intressejä ja jotka voivat hyötyä tiedon ja kokemusten jakamisesta toistensa kanssa. Yhteydenpito voi tapahtua kasvokkain tai informaatioteknologian välityksellä. Seuraava behavioristisiin lähestymistapoihin lukeutuva koulukunta on tilakoulukunta, joka on keskittynyt luomaan virtuaalisia sekä fyysisiä paikkoja ja tiloja, jotka on mahdollistavat ihmisten keskinäisen kanssakäymisen ja mahdollistavat näin kokemusten ja tiedon jakamisen ihmisten välillä. Viimeinen behavioristista lähestymistavoista on strateginen koulukunta, joka keskittyy muodostamaan asenteita ja arvoja, jotka mahdollistavat tehokkaan tiedonhallinnan, eikä ryhtymällä suoraan hallinnoimaan tietoprosesseja. 

 

Lähestymistapoja tietojohtamiseen voi myös tarkastella typologisoimalla erilaiset tietojohtamisen strategiat nelikenttään, jossa ulottuvuuksina ovat yhtäällä vuorovaikutuksen muodot ja toisaalla johtamismuodot. Tämän luokituksen mukaan niin sanottu ”laajennetun kirjaston”-lähestymistapa yhdistää teknostrukturaalisen vuorovaikutuksen (järjestelmäkeskeisen) kontrollin koordinoituun, mutta ”heikkoon” hallintoon. ”Yhteisö”-lähestymistapa yhdistää sosiaalisesti keskittyneen hallinnon ja koordinoidun ”heikon” hallinnon kontrollin. Tässä lähestymistavassa informaatioteknologian rooli on rajoittunut, koska tiedostetaan, että suurin osa organisaation tietämystä on piilevää ja hiljaista tietoa. ”Normatiivisen kontrollin” -lähestymistapa yhdistää sosiaalisesti keskittyneen hallinnon kontrollin ja voimakkaan hallinnollisen kontrollin. Tässä lähestymistavassa tietojohtaminen tapahtuu organisaatiokulttuuria hallinnoimalla ja keskeistä on pyrkimys luoda sellaista organisaatiokulttuuria, jossa rohkaistaan ja palkitaan työntekijöitä siitä, että he osallistuvat organisaation tietoprosesseihin ja omaksuvat organisaation arvomaailman. Viimeinen kulma tässä nelikentässä on ennalta määrättyjen toimintasuunnitelmien lähestymistapa, joka yhdistää vahvan hallinnon ohjauksen teknostrukturaaliseen hallinnon kontrolliin. Kuten normatiivisen kontrollin lähestymistavassa tietojohtamiseen, tässäkin käytetään merkittävää hallinnon panosta, joka keskittyy luomaan koodattuja tietokantoja, jotka tuottavat malleja työntekijöiden toiminnalle. (Hislop 2013, 55–64.)

 

 

LÄHTEET

 

Earl, M. 2001. Knowledge management strategies: Towards a taxonomy. Journal of Management Information Systems, 18(19), 215–233.

 

Hislop, D. 2013. Knowledge management in organizations a critical itroduction. Oxford: Oxford University Press.(3. Painos).

 

Niiniluoto, I. 1997. Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus. Edita